BETT ja Lontoo, osa 2

6.2. 2017

Olin etuoikeutettu pääsemään Kirkkonummen opetustoimen porukalla BETT-messuille Lontooseen myös vuonna 2017 – kolme vuotta edellisestä käynnistä oli siis vierähtänyt. Odotukset olivat ainakin _melko_ suuret, sillä muistelen viime kerralla olleeni messuista todella innostunut. Suuren maailman meininki ja tietotekniset innovaatiot, koneet ja härpäkkeet ja ohjelmointi, oh my!

Jotenkin silti tuntuu, etten saavuttanut ihan täyttä innostumispotentiaaliani. Yksi syy tähänon messujen runsaus. Satojen esittelijöiden joukosta on vaikea löytää helmiä. Etsimistä myös vaikeuttaa se, että iso osa esittelijöistä markkinoi tuotettaan brittimarkkinoille. Kävin keskustelua erään esittelijän kanssa jolla oli “uuden opetussuunnitelman mukaista tehtävämateriaalia” sovelluksessaan.

– Mikä opetussuunnitelma teillä on käytössä?
– Öö.. ihan suomalainen paikallinen opetussuunnitelma..
– Oh, mutta voithan silti tutustua tähän!

Ständeistä eniten innostuin pi-topin ja Raspberry pin esittelypisteistä. Viimeksimainitulta sain mukaan tällaisen Hello world -lehden  joka on muuten ihan loistava! Siinä oli asiaa ohjelmoinnista ja teknologiasta ja mikä parasta, hyviä tuntisuunnitelmia opettajille eri luokka-asteilla. Lisäksi innostuin makerspace -artikkelista niin, että ajattelin pistää tuulemaan koulussamme. Lisää tästä kun homma varmistuu!

Parasta koko messuilla olivat tietenkin puhujat. Harvemmin pääsee kuulemaan miestä, joka on kävellyt Amazon-joen päästä päähän.  Minusta on ihana kuunnella hyviä puhujia, vaikka myöhemmin kun mietin esimerkiksi Eric Sheningerin puhetta, se ei tarjonnut mitään sinällään uutta. On vain ihana inspiroitua ja olla että jee hyvä hyvä kyllä! Eniten odottamani puhuja jäi näkemättä, kun piti lähteä takaisin lennolle. Sir Ken Robinson, palaan vielä takaisin. <3

“Viimeksi messuilla oli tosi huono netti ja se toimi vain toisessa päässä salia, toivottavasti nyt on paremmin”, menin möläyttämään ennen messuja. No EI OLLUT PAREMMIN. En päässyt itse messualueella mihinkään wifiin kertaakaan. Saattaa tuo johtua myös kännykästä. Olisin kuitenkin vähän odottanut parempaa, varsinkin kun kyseessä on opetusTEKNOLOGIAmessut, jossa monella ständillä myytiin kouluille nettiyhteyksiä. Harmitti, kun puheisiin kannustettiin jättämään kommentteja ja kysymyksiä netissä ja kisoihin pyydettiin twiittaamaan kuvia. Olisi ollut mukava jakaa kokemuksia suorana.

Ei kommentteja vielä

Haaveilua

28.1. 2014

Heathrowin lentokentällä ilmainen 45 minuutin nettiaikani oli juuri loppumassa, ja minun piti äkkiä ladata iBooksista koneeseen joku kirja. Huomasin teoksen Sean Patrickin ‘Nikola Tesla – Imagination and the man that invented the 20th century’, ja latasin sen. Tesla on mielenkiintoinen  henkilö, jolla on hieman surullinen elämäntarina. Alunperin taisin lukea hänestä Kate Beatonin humoristisista historiasarjakuvista. Ei ehkä totta, mutta hauskaa. Myöhemmin tutustuin myös oatmeal.comin eli Matthew Inmanin tekstiin “Why Nikola Tesla was the greatest geek who ever lived.” Hauskaa ja surullista edelleen.

NOH, tämän kirjan esipuheessa Sean Patrick pohtii nerokkuutta ja mahtavuutta. Miksi jostakin ihmisestä tulee “mahtava” ja jostain ei? (Olen pahoillani mutta minulla ei riitä sanavarasto keksimään suomalaista vastinetta sanalle ‘great’. Käytän siis sanoja mahtava, hieno ja suuri.) Voidaan eritellä, että ollakseen hyvä jossakin, sanotaan jalkapallossa, hänen täytyy harjoitella, harjoitella ja harjoitella. Jokaisessa ihmisessä piilee “seed of greatness”. Mutta tullakseen mahtavaksi, ihmisellä täytyy tulla vastaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia esittää kykyään muille. Ajattelen tämän niin, että suurmiehistä ei tule suuria, jos he piilottavat taitonsa eräkämppään.

Sean Patrick kertoo psykologista nimeltä Alfred Barrios, joka seitsemänkymmenluvulla tutki nerokkuuden luonnetta. Hän analysoi tunnettujen nerojen elämää, ja yritti löytää nerojen elämää yhdistäviä piireitä. Ulkopuolisia yksilöön vaikuttavia tekijöitä oli vaikea löytää; henkilöitä kun ei yhdistä maantiede, koulutus tai perhesuhteet. Barriosin mukaan ‘nerokkuuden koodi’ onkin yksilön sisäinen; jokaista neroa yhdistää joukko heille yhteisiä luonteenpiirteitä. Huom! En ota kantaa pitääkö tämä paikkansa vai ei, ja huomautan että referaattini ei ole alkuperäisestä tutkimuksesta.

Yksi Alfred Barrioksen nerokkuuden koodin osista oli mielikuvitus – se, että ihminen pystyy kuvittelemaan asioita eri näkökulmista ja yhdistelemään asioita eri tavalla.

Jo ilman tätä pitkähköä esipuhetta on selvää, että ihmisen mielikuvitusta täytyy ruokkia. Miten Tesla olisi muuten kehittänyt keksintönsä? Miten oppimisteknologiassa tulisi mitään uutta, jos kukaan ei kuvittelisi mitään? Miten maailmasta voisi tulla parempi, jos ihmisillä ei olisi visiota paremmasta?  Miten minä opettajan ruokin ja kehitän oppilaitteni mielikuvitusta? Annanko minä aikaa haaveilulle? Annanko tilaisuuksia yhdistää asioita uudella tavalla? 

Päätin tehdä haaveilutunnin josta olin jo aiemmin, heh, haaveillut. Kerroin oppilaille vähän mitä tiesin Teslasta. Sen jälkeen pyysin oppilaita haaveilemaan: mitä he haluavat tehdä, mitä saavuttaa? Missä he haluavat joskus käydä ja mitä tehdä?  Samalla opettelimme padlet.comin käyttöä. Sovellus on helppo, ja oppilaat hoksasivat toimintaperiaatteet nopeasti. Tein oppilaspareille yhteisen muistitaulun ja annoin osoitteen siihen. Periaatteessa olisi ollut hyvä, jos jokaisella olisi ollut oma taulu, mutta tällä selvisin hieman vähemmällä. Oppilaiden kanssa on jo aiemmin opeteltu googlettamaan tarkennetulla haulla niin, että he osaavat hakea sisältöä jota saa käyttää ja muokata. Tämä oli hyvää kertausta siihen. Lisäksi Padlet on niin helppo käyttää, että tässä ei menty “sovellus edellä puuhun”, vaan  sovellus tuki tekemistä.

Alla kuva tyttöjen muistitaulusta, aika kiva minusta!

Kuvankaappaus 2014-1-27 kello 5.15.27 PM

Yksi kommentti

BETT ja Lontoo, osa 1

27.1. 2014

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, pääsin osallistumaan BETT-konferenssiin oppimiskeskus Tikaksen opintomatkalla viime viikolla. Kyseessä oli siis Euroopan suurin opetusalan konferenssi, jossa painopiste on erityisesti opetusteknologiassa. Konffassa mm. erilaisia palveluja ja keksintöjä esiteltiin ständeillä, mutta ehdottomasti paras anti oli tapahtuman puhujissa. Olin merkinnyt ylös iPadin BETT –appsiin jo etukäteen niitä puhujia, joita ehdottomasti haluaisin nähdä. Kuten festareilla yleensäkin, monet hyvät menivät usein päällekäin.. Onneksi tuli kuultua paljon hyviä puhujia silti. Näin isoon tapahtumaan on tolkutonta tulla päämärättä harhailemaan, ainakin jos mielii saada jotain irti. Olin merkinnyt jokaiselle päivälle maksimissaan kolme ‘pakko nähdä’ -esitystä, mutta loppujen lopuksi istumista taisi tulla enemmänkin kun sattumalta jostain aiheesta innostui.

Suurimman osan ajatuksistani tweettasin jo konferenssin aikana. Avaan tässä muutaman omista twiiteistäni.

History is full of examples of “It can’t or wont or shouldn’t work and we don’t want it.” Luckily not all of these come true.

Vähän höpöä, etten laittanut edellisen sitaatin puhujaa ylös. Joko se oli Tony Little, Etonin rehtori, tai Richard Gerver, jonka titteli lienee koulutuspoliittinen neuvonantaja tai.. jotain. Kumpaakin miestä oli pakko käydä kiittämässä henkilökohtaisesti. Erityisesti Richard Gerver jäi mieleen karismaattisena puhujana, ja vaikka hän puhui aiheista jotka ovat suomalaiselle opettajalle varsin tuttuja, puhe inspiroi silti. Molemmilta puhujilta jäi mieleen samankaltainen näkökulma, että koulu on vanhentunut, ja pelkästään heittämällä teknologiaa opettajille, ei oikeasti edetä. Ei mitään uutta siis sinänsä, mutta tunsipahan ainakin, että muuallakin maailmassa pohditaan samoja asioita.

Technology changes nothing. Education will always be about human interaction. #Bett2014 #bettarena #finnbett

PISA has been a most damaging data. “Oh mygod China passed us!” #Bett2014 #bettarena #finnbett

Richard Gerver puhui hyvin PISAsta ja mainitsi siinä kohtaa Suomen laskun rankingissa. Tässä kohden olisi tehnyt mieli heittäytyä huutamaan hallelujaa. Miksi meidän pitää verrata itseämme muihin? Miksi emme kehittäisi omaa visiotamme ja pyrkisi olemaan siinä hyviä huolimatta siitä, mitä muut tekevät?

Ensi kerralla: lisää inspiroivia puhujia, appsukoita ynnä muuta!

Ei kommentteja vielä

Emotsionaalinen väliosa

16.10. 2013

Saattaapi johtua väsymyksestä, mutta tänään puhkesin opettajanhuoneessa kyyneliin. Syynä ei ollut ilkeä työkaveri, uuvuttava oppilas, yt-neuvottelut tai raskas työtaakka. Syynä oli se, että sain elämäni hienointa ja arvokkainta palautetta oppilaan vanhemmalta. Koskaan elämässäni minua ei ole näin kauniisti kiitetty siitä työstä mitä teen, vaikkakin kerran Rovaniemen Dressmannilla työskennellessäni mystinen shamaanimies sanoi erikoisin sanankääntein minun olevan hyvä ihminen. (Olen ihan tosissani. Ei se tässä kirjoitettuna miltään kuulosta, mutta minulle jäi koko loppupäiväksi kummallinen, jotenkin mystillinen olo.)

Haluaisin siis näin julkisesti kiittää tätä ihanaa äitiä viestistä, joka muistuttaa minua aina että sillä, mitä teen, on väliä. Ei sitä aina itsekään muista kun arjessa puurtaa. Usein omatkin kiitokset unohtuvat rutiinien alle.

Rakkaat vanhemmat! Teillä on ihania, älykkäitä ja luovia lapsia. Teidän lapsenne ovat minulle rakkaita, jokainen yhtä rakas ja tärkeä. Minä asetan lapsellenne rajat – kuten tekin teette – ja kaikella rakkaudella heitän lapsenne ajoittain surutta näiden epämukavuusalueelle. Kiitän teitä siitä työstä mitä olette tehneet, kun olette kasvattaneet lapsenne minun ihaniksi oppilaikseni, ja kiitän kiitoksesta.

Tämä opettajatar pyyhkii nyt tipan silmäkulmastaan ja lähtee lomalle lompsis!

Yksi kommentti

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä

14.10. 2013

Tikas järjestää tammikuussa opintomatkan BETT-konferenssiin Lontooseen. Ammatillisesti tämä on aivan huikea tilaisuus – sen lisäksi, että pääsisi haistelemaan opetusteknologian uusimpia tuulia, pääsisi tekemään myös kouluvierailuja paikallisiin kouluihin. Sattuneesta syystä ei kuntamme eikä koulumme pysty tukemaan rahallisesti minua ja työkaveriani, jotka olisimme innosta vinkuen lähdössä reissuun. Tämän johdosta päätimme tempaista pystyy jonkinlaisen suunnitelman, jolla kerättäisiin varoja matkaa varten. Eilen suunnitelma jalostui laajemmaksi ja pitkäaikaisemmaksi tapahtumaseurannaksi*, joka huipentuisi järjestämäämme livekeskusteluun netissä, jossa kertoisimme matkan annista tarkemmin. Virtuaalisesti olisimme hattu kourassa ainakin tammikuuhun asti. Pyydämme nyt teiltä vinkkejä! Kertokaa hyvät ihmiset, mitä te haluaisitte meiltä kuulla? Mitä sosiaalista pääomaa meiltä haluaisitte? Lisäksi, kun rahankeruulupa ei ole vielä hyväksytty, saammeko edes pyytää mitään?

 

*Tapahtumaseurannassa esimerkiksi viihdyttäisimme teitä Facebook-ryhmässä. 

Ei kommentteja vielä

Opetusvideoita!

10.10. 2013

Olen nyt tämän matikan alueen ajan yrittänyt rääpäistä jokaisesta vähänkin uudemmasta asiasta opetusvideon tai kaksi. Kyseenalaista on, onko tästä varsinaisesti opetuksellista hyötyä ja oppivatko oppilaat nämä asiat sen nopeammin tai helpommin. Vinkkasin kuitenkin vanhemmille, että näitä videoita saa käyttää oppimisessa apuna tai kun kertaat kokeeseen, sillä jos yrität näitä matikan asioita lukea niin se ei välttämättä vielä riitä. Vain tekemällä oppii. Ja jos ei ihan vielä tee, niin voi siinä välissä edes katsella näitä videoita…

Kyllä minua lisäksi kiinnosta tämä flipped classroom -ajattelu, mutta se nyt vaatii isompaa hammasrattaiden vääntämistä kuin vain muutamien videoiden tekoa. Pitäisi vähintäänkin saada oppilaat katsomaan näitä videoita läksynä. Seuraava askel olisi se, että jokaisella oppilaalla olisi helppo ja suora pääsy katsomaan videoita. Kyllähän nämäkin nyt netistä näkee, mutta linkki on lähetetty vanhemmille, ei oppilaille. Tietääkseni minun neloseni eivät vielä katso Helmeä kuten vaikkapa lukiolaiset Wilmaa. Kirjat kulkevat oppilailla repussa mukana, mutta mites linkki kulkee…?

Mutta mutta. Kun oli vaihtoehtona, että selitän asian taululla, tai että näytän samasta aiheesta tekemäni videon, kumpaa luulette että oppilaat mieluummin katsoivat ja kuuntelivat? Siis liveopettaja on niin nähty… 

Tekemiäni matikan videoita pääset katselemaan tästä.

 

Ei kommentteja vielä

Luokan raha, osa 2

8.10. 2013

Viime kerralla kirjoitin luokan rahasta, masusta.

Mitä masuilla voi ostaa? Tähän mennessä myytävänä on ollut open tuoli käyttöön tunniksi tai päiväksi, istumapaikan vaihto päiväksi, sisävälkkä ja ipad-välkkä, eli annan oppilaille padit pelailuun. Jos opettaja on ulkovalvonnassa eikä pääse valvomaan, välkkää ei voi ostaa. Parasta oli, kun oppilaat itse ehdottivat, että sadalla yhteisesti kerätyllä masulla voitaisiin ostaa luokalle nyyttärit. Taitaa olla niin, että tähän mennessä jokainen oppilas on halunnut satsata osan rahoistaan tätä yhteistä hyvää varten!

Opettajan näkökulmasta todella kivaa on ollut myös se, että jokainen oppilas on tähän mennessä ansainnut masuja. Näin kukaan ei jää kokonaan ilman palkintoa.

Oppilaat eivät ole juurikaan ostaneet palkintoja, vaan säästelevät masujaan. Pitänee keksiä uusia ostokohteita, että saa rahan liikkeelle…

Ei kommentteja vielä

Luokan raha – Miten se on toiminut meillä?

17.9. 2013

Tämän Arto Lohen blogitekstin innoittamana aloitin luokassa tänä syksynä kokeilun, jossa oppilaat voivat luokassa ansaita rahaa, jota voi käyttää yhdessä sovittuihin palkintoihin. Sain Twitterissä hyviä ansaitsemis- ja käyttövinkkejä. En valitettavasti muista ketkä apua antoivat, mutta voitte ilmiantaa itsenne kommentteihin!

Järjestimme rahan nimestä äänestyksen, jossa rahan nimeksi tuli masu. Ensimmäiset masut on nyt ansaittu ja muutamia käytettykin. Kuten Artonkin systeemissä, myös meillä annetaan hyvistä koenumeroista rahaa. Järjestäjän tehtävistä saa yhden masun, viikosta ilman läksyunohduksia kaksi. Oppilaat itse ehdottivat, että viidestä hymynaamasta peräkkäin saisi myös palkinnon. Muotoilin tämän niin, että jos on viikon jokaisena arkipäivänä saanut vähintään yhden hymiön, on ansainnut kaksi masua.

Hymiöillä palkitsemisen hankaluus: Periaatteessa oppilaiden idea on hyvä, ja toivoisin että se kannustaa rauhalliseen tuntityöskentelyyn. Mutta kun. Itse ajattelen, että masu olisi palkinto tehdystä työstä. Osa oppilaista vain on luonteeltaan rauhallisia ja ystävällisiä aina, ilman että heidän tarvitsee tähän erityisesti ponnistella. Tällöin palkinto tulee automaattisesti muutamille oppilaille. Oppilaat eivät nähneet tätä ollenkaan näin, eikä se vaikuttanut heitä keskustelun perusteella haittaavan.

Hymynaamojen laittaminen Helmeen on sekä vaikeaa että ihanaa. Tuskin olen ainoa opettaja, joka töiden loputtua miettii, mitä ensimmäisellä tunnilla oikein tehtiin ja ketä siellä oikein oli. Olinko minäkin siellä? Tämän takia on myös todella vaikeaa merkitä niitä hymynaamoja. Olen itse ottanut tavaksi käydä päivän tunnit läpi ja valita sieltä parhaiten sujunut tunti. Parhaasta tunnista on sitten vain muistettava, ketkä toimivat reilusti ja reippaasti.

Koska oppilaat oikeasti kyselevät onko hymynaamoja tullut Helmeen, on myös opettajalla ollut kannustin laittaa niitä sinne. Ja se on ollut ihan erityisen kivaa.

Mitä masuilla voi ostaa? Kerron ensi kerralla!

5 Kommenttia

Kevyt kesäkuvakimara

17.9. 2013

Opettajatar on seikkaillut!

Tampereella näin houkuttelevan hiustenleikkuumainoksen, mutta en mennyt.

20130606_130930

 

Forssassa joku julkimus oli rikkonut lasia maahan. Inhaa koiran- ja pyöränomistajille. Älkää tehkö perässä!

20130608_123255

Pohjois-Pohjanmaalta löysin torkkuvan kissan. Ja meloin.

Näin Facebookissa kommentin: “Kesä 2013 oli ihana.” Olen täysin samaa mieltä.

20130614_14134820130619_205517

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

P.S. Kävimme Budapestissä ja osoittelin asioita. 

 

Tagit: ,

Ei kommentteja vielä

Tämän kesän tavoitteet

13.6. 2013

Olen asettanut tälle kesälle kaksi tavoitetta.
Aion opetella olemaan siistimpi ja järjestelmällisempi ihminen. Tämä on osaltaan henkistä harjoittelua: keskityn siihen, mitä teen nyt, enkä minulle tyypillisesti mene jo mielessäni seuraavassa asiassa. Jos opettelen näitä asioita nyt kesällä kun ei ole kiire, niin nehän tulevat luonnollisemmin sitten kun on kovempi meno päällä, eikö..?

Aion asettaa itselleni selkeitä ammatillisia tavoitteita. Tiedän haluavani kehittää suomalaista koulujärjestelmää, tehdä kouluamme paremmaksi. Mutta hitsin pimpula kun on vähän laaja tuo maali, häilyy kuin savu horisontissa. Semmoiseen maaliin ei voi palloa potkia. Jos tavoite on laaja ja epäselvä, lienee syytä pilkkoa se pienempiin osiin ja löydettävä ensin vastauksia kysymyksiin: Mitä on hyvä opetus? Millaiseen tulevaisuuteen oppilaitani opetan? Mitä heidän tulisi tietää? Mitä minä voin tehdä ja mitä kannattaa tehdä? Ja ennen kaikkea: miten päästään pois pelkästä pohdinnasta ja viedään ajatukset oikeasti kentälle? Miten – opetustyön kärsimättä – pidetään yllä prinsiippiä DOING, NOT TALKING?

 

Ensi kerralla: Opettajatar sekoilee, eikun seikkailee! Katso kuvat!

4 Kommenttia

Vanhemmat »